Sarek - Matkakertomus

Kohteet > Sarek > Matkakertomus

Matkakertomus 14.- 19.8.2003

14.8.2003

Ajelimme jo eilen Tornioon yöksi. Aamulla jatkoimme matkaa jo varhain ja ensimmäinen tauko oli vasta Gällivaressa. Päästyämme Ritsemiin vievälle tielle matkavauhti putosi, sillä tie oli todella huonossa kunnossa vaikka olikin asfaltoitu. Viimeiset kilometrit mentiin kuuttakymppiä tien mutkaisuuden ja möykkyisyyden takia. Perillä Ritsemissä olimme hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä ja ehdimme tekemään jopa ruokaa siinä odotellessa.

Lautalla Änonjälmeen oli mukana muitakin vaeltajia. Lautta oli suhteellisen kallis, 160 kruunua per henkilö, mutta toisaalta sen ymmärtää. Liiketoiminnan pyörittäminen täällä korvessa ei varmaankaan ole helppoa. Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja sitten pääsimme varsinaisesti liikkeelle!

Alkumatkasta liikkuminen oli hieman nihkeää ja valtavat mäkäräisparvet eivät ainakaan helpottaneet tilannetta.. Kuka olisi uskonut, että vielä tähänkin aikaan olisi näin paljon öppiäisiä liikenteessä?

Neljä kilometriä hipsittyämme pitkin Padjelantaledeniä pääsimme kuitenkin isolle riippusillalle, josta maisemat olivat aivan ihanat joka suuntaan. Pohjoisessa aukeni Akkajärvi, jonka yli tulimme lautalla. Lännessä kohosi mahtava Akka-massiivi jylhine rinteineen. Etelässä levittyi jokilaakso, jossa siinsi Vuojatädno -joki leveänä sinisenä nauhana. Idässä kohosi toinen vuori. Pidimme taukoa tällä mukavalla paikalla, jossa ei tuulen takia ollut edes mäkäräisiä häiritsemässä rauhaa. Olen aina ollut heikkona siltoihin, joten iso riippusilta luonnollisesti vei sydämen.

Lähdimme Petjan kanssa menemään edeltä, sillä sillalla sai olla korkeintaan kaksi henkilöä kerrallaan. Jatkoimme matkaa kahdestaan hiljalleen edeten ja syntyjä syviä mietiskellen toisten jättäytyessä jälkijunaan. Matkalla ihailimme useaan otteeseen Akka-massiivia ja kauniita maisemia. Akan rinteillä näkyi myös upea valoilmiö, kun sadepilven kosteus tiivistyi auringonpaisteessa hienoksi sateenkaareksi. Yöpymispaikka löytyi pitkän päivän jälkeen pienen joen rannalta levähdyspaikalta. Paikalla oli kaksi puupöytää ja huussi, jonka ampiaispesä saa vieläkin karvat pystyyn. Öppiäisiä oli edelleenkin todella paljon, joten huput ja kaikki piti olla kyllä tiukasti yllä. Telttaankin niitä keräytyi mustanaan, mutta onneksi hyttysverkko piti suurimman osan absidin puolella. Maria ja Teemukin ilmestyivät paikalle puolisen tuntia meidän jälkeemme. Päivä oli ollut pitkä joten piakkoin ruuan ja tiskauksen jälkeen suuntasimme nukkumaan.

15.8.2003

Minä heräsin ensimmäisenä kauniiseen aamuun ja sainkin nauttia hyvän tovin siitä ihan itsekseni ennen kuin muut kömpivät pystyyn. Minun roolikseni muodostuikin siitä lähtien aamupuuron keittely muiden vielä tuutiessa autuaasti. Toisaalta aamu oli minulle rauhoittumisen paikka, kun sai olla vain itsensä kanssa.

Puurot syötyämme ja ampiaispesän pudotettuamme lähdimme liikenteeseen kohti Gisuris-majoja. Noin neljän kilsan jälkeen tultiin Sjnjuvtjudis-joen ja Sjpietjav-joen risteykseen ihastelemaan lisää ihania siltoja. Se oli totta kai tauon paikka ja tehtiin siinä muutama leipäkin nälkää karkottamaan. Meidän piti lähteä jatkamaan kahden joen välissä olevaa kannasta pitkin kohti Gisurista, mutta reitin hahmottaminen oli toisille hiukan hankalaa. Lopulta päädyimme kuitenkin oikeaan suuntaan ja nousimme saman tien puurajan yläpuolelle tasangolle. Näköalat olivat aivan upeat joka suuntaan ja aurinkoinen päivä sen kun paransi fiiliksiä. Taukoa pidimme aina tarvittaessa ja sitten taas jatkoimme matkaa aika tasaisessa maastossa. Pienet pusikkoryhmät ja joen ylitykset vain hiukan hidastivat.

Matkan varrelta löysimme myös oivallisen lakkapaikan, johon pysähdyimme ainakin puoleksi tunniksi poimimaan pieniä keltaisia marjoja. Oli hienoa nähdä miten jengi innostui keräämään lisää makua ruokaansa. Samalla päätimme paistaa letut jo samana iltana, kun kerran oli lakkahilloakin tarjolla.

Hiukan ennen leiriytymistä näimme reissun ensimmäinen poron ja pian sen jälkeen alkoi väsy iskeä pitkän päivän jäljiltä. Tavoitteenamme oli pieni kota, joka löytyikin viimein. Paikka oli päässyt jo heikkoon kuntoon ja teki tiukkaa löytää telttapaikka siitä lähistöltä.

Illalliseksi tehtiin kodan luona nötköttipihvejä ja makaronia. Ruokalista ei nyt ihan ollut sellainen, mitä minä olin ajatellut, mutta ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Ruokailun jälleen taas nukkumaan suht aikaisin. Yö nyppylällä oli mukava, sillä tuuli piti mäkärät poissa ja telttakin pysyi kuivana hyvän ilmanvaihdon ansiosta.

16.9.2003

Heräsin taaskin ensimmäisenä ja hipsin alas joen rantaan tekemään aamiaista. Trangia oli toisten teltassa kuivamassa, joten herätin siinä niitä etsiessäni heidätkin. Puuro valmistui, mutta porukkaa ei vaan kuulunut syömään huhuilusta huolimatta. No, omapahan on kylmä puuronsa =)

Liikkeeseen lähdimme taas kun kamat olivat kasassa. Polut loppuivat kodalle ja sen jälkeen piti edetä suunnan ja maamerkkien perusteella. Onneksi sää oli edellistäkin päivää parempi, joten kaukaisetkin vuorenhuiput näkyivät tosi hyvin. Nijakin ja Gisuriksen väliin oli siis helppo tähdätä.

Matkalla bongasimme ihka aidon sarekinhirven kauempana syömässä. Ruohtesvagge aukeni tosi kauniina laaksona muutaman tunnin kävelyn jälkeen. Pidimme taukoa kohdassa, josta piti käätyä länteen, jos halusi osua Sierggavaggeen. Paikka oli aivan upea ja olisi ollut oivallinen esimerkiksi telttapaikaksi ja siihen meidän olisi pitänyt jäädäkin sekä alkuperäisen suunnitelman mukaan että näin jälkikäteen ajatellen,

Nyt suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, sillä Maria ja Teemu halusivat jatkaa saman tien länteen ja kiivetä pienen Jållen huipulle. Lähdimme siis länteen ja kiipesimme Jållelle. Ylhäältä avautuvat maisemat olivat varsin hienot etenkin Ruohtesvaggeen päin. Huipulla tuuli, mutta siellä oli silti mukava istuskella ja katsella maisemia. Aikamme ihailtuamme palasimme alas ja jatkoimme matkaa porukan ollessa jälleen kasassa.

Yöpaikka löytyi pitkän puoleisen tassuttelun jälkeen ihan mukavalta, joskin hiukan epätasaiselta paikalta joen varrelta. Illalliseksi oli ensimmäinen satsi sitä kuivaamaani jauhelihaa ja tosi hyvältähän se maistui. Pitää ruveta jatkossakin kuivaamaan lihaa reissuun, sillä siinä saa suht edullisesti hyvää safkaa. Illallisen jälkeen istuskelimme tovin juttelemassa ja sitten vetäydyimme jälleen mökkeihimme paapittelemaan.

17.9.2003

Aamulla heräsimme yllättävän sumuiseen ilmaan. Onneksi ei kuitenkaan satanut, vaikka tuuli olikin melkoinen. Aamiaista pyöräyttelin taas itsekseni, mutta muutkin pääsivät aika reippaasti ylös. Kolea aamu ajoi myös liikkeelle nopeasti. Otimme ensimmäiseksi etapiksi poromiesten kämpän noin neljän kilometrin päässä.

Kuljimme Petjan kanssa melko alhaalla laakson pohjalla. Joen vartta ei voinut kulkea, sillä maasto oli melko vetistä eikä taivaalta vihmova sade mitenkään ainakaan parantanut asiaa. Kämpälle päästyämme sade kuitenkin lakkasi ja tuuli kuivatti kostuneet vaatteet ruokaillessamme.

Aikamme huilittuamme lähdimme taas matkaan ja otimme tavoitteeksi joen ylittäminen poroerotusaitausten kohdalta. Gisuriksen länsirinne oli paikoittain melkoista rakkaa ja pusikkoa, joten eteneminen oli hitaammanpuoleista. Porukka kuitenkin pysyi tällä kertaa aika hyvin kasassa.

Joet eivät olleetkaan niin helppoja ylittää kuin kuvittelimme. Petjalla oli tarpeeksi korkeat kengänvarret ja hyvät kengät, joten hän pääsi yli niitä riisumatta. Minä kahlasin nöyränä. Jälkimmäisessä joessa näkyi erotuksen kohdalla aika paljon porojen luita, joten siitä ei hirveästi tehnyt mieli ottaa vettä. Matka jatkui erotuksen viertä kohti pohjoista.

Koko laakso oli siitä mielenkiintoinen paikka, että siellä oli todella paljon poroja, useampia tokkia jopa. En ole koskaan millään reissulla nähnyt niin paljon poroja kuin täällä Sarekin alueella, mikä sinänsä ei ole ihme, sillä alue on Ruotsin suurimpia poronhoitoalueita. Porojen rauhan takia sinne ei myöskään ole rakennettu kunnollista polkuverkostoa Padjelantaledenia lukuun ottamatta.

Vielä viimeisillä voimillamme kiipesimme ylös Sjpietjavin ja Njierekin välissä olevan pienen järven rantaan yöksi. Majapaikka löytyi pieneltä niemekkeeltä, jossa porotkin tykkäsivät paljon laiduntaa. Alueella oli myös aivan mielettömästi lakkoja ja ne piti kerätä jo ihan siitä syystä, ettei niiden päälle olisi koko ajan tallonut tai pystyttänyt telttaa.

Illalla saimme myös hienoja porokuvia, kun uljaat sarvipäät uskaltautuivat aivan lähelle. Kauempana näimme tokan toisensa perään. Paikka oli muutenkin leppoisa ja mukava yöpymiseen eikä öppiksiäkään ollut tuulen takia. Yhdessäolonkin kannalta oli hyvä kun telttoja ei saanut hajautettua liian kauaksi toisistaan. Nukkumaan mentiin taas varhain.

18.9.2003

Aamu valkeni taas kerran kauniina ja aamiaista oli mukava kokkailla auringon pilkehtiessä pilvien raoista. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat ja lähdimme jatkamaan matkaa. Olisin halunnut laskeutua suoraan Gisuriskämpälle ja jatkaa siitä sitten kohti Änånjälmeä, mutta toiset suunnittelivat käyntiä Kutjaurissa alhaalla järven rannalla. Hävisin jälleen joten Kutjaureen kävi tiemme.

Päätimme oikaista rinnettä pitkin suoraan Kutjaureen. Matkalle mahtui soisia alueita ja tiheitä puskavyöhykkeitä. Kutjaure itsessään oli vain sarja mökkejä järven rannalla. Pidimme taukoa lämpöisessä auringonpaisteessa. Gisurismajoille pääsi helppokulkuista polkua myöten ja siellä oli jälleen tauon paikka. Sitten jatkoimme vielä sille samaiselle yöpaikalle, missä olimme ensimmäisen yön.

19.8.2003

Aamulla heräsin siihen, että teltassa oli aivan mielettömän kuuma. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmitti teltankin melkoiseksi pätsiksi. Päätin siis nousta nauttimaan viimeisestä aamusta maastossa aivan ihanassa kelissä. Kohta myös Petja kömpi ylös kuumuuden ajamana. Siirsimme kamat ulos ja teltan kuivamaan sillan kaiteelle samalla kun laitoimme puuroa. Aamutoimien jälkeen lähdimme taas liikkeelle tähtäimenä kahden paikkeilla lähtevä lautta. Aikaa oli yllin kyllin ja niinpä ehdimme useampaankin otteeseen pysähtymään katselemaan maisemia. Runsaista tauoista huolimatta jouduimme silti odottelemaan lautan saapumista pitkän tovin. Ritsemissä teimme ruokaa ja saunoimme ennen kotiin lähtöä.